Mennäänpäs nyt sitten tuommosella otsikolla. Parissa viikossa muutama tapahtuma takana, mutta kaikki sellaisia, että yksinään niistä ei pidempää juttua saa aikaiseksi, joten läntätään kaikki samaan 🙂
18.11 Solution 13 @ Videokuvaus, Oulu
Aloiteltiin itseasiassa jo torstaina 17 pvä kamojen pystytyksellä erään Oululaisen teollisuushallin kellarissa. Setuppi niin, että rummut pystyyn ja minä ripottelin lamput, sekä viritin kuuntelun valmiiksi. Valot pääasiassa lattialla ringissä, mutta edessä muutama myös tolppien nokassa antamassa etuvaloa. Kuuntelu niin, että rumpuihin langattomasti nappeihin ja muille jätkille pari monitoria keulaan. Päädyin ottamaan vanhat Sectorin luottomonarit mukaan, jotka ovat palvelleet lähes 20 -vuoden ajan ja lisäksi on mukavan kevyet kantaa. Päätteenä niissä t-kaupan isoa nelikanavaista, jota ajanut puolella teholla.
Perjantaina sitten aloiteltiin kuvauksia. Jo siinä kohtaa kun hierottiin rumpujen kuuntelua kohdilleen niin ei voinut olla kenelläkään huomaamatta, että rummut soi siellä betonikellarissa ihan tautisen lujaa. Siinähän ei ole kuuntelun osalta sitten muuta vaihtoehtoa, kuin kääntää lisää löylyä tärykalvoja heiluttamaan ja niinpä rumpali peukuttikin, että oli löytänyt sopivan tason nappikuuntelulle. Pyysin että otetaan pätkä testiä, niin saadaan muidenkin kuunteluun tasot kohdilleen. Polkastiin biisiä käyntiin ja meteli oli jäätävä.. Nostin tasoa monitoriin… Vieläkin tuntui pohjat hukkuvan rumpujen meteliin (kohtalainen tilan luoma kaiku vain sekoitti meteliä). No nostetaas vielä tasoa monitoreihin. Ja silloin se taphtui… Monitorien kuuntelusta hävisi yhtäkkiä kaikki ala- ja keskitaajuudet, pelkkää yläkerran sihinää tuli läpi ja tämä kaikki kun tapahtui pienoisen ”sähköisen” käryn myötä, niin oli sanomatta selvää, että kyseisten monitorien taival päättyi siihen. Tokihan joskus saattaa pääte myös kärähtää, mutta nyt ajettiin siellä vain puolella teholla, joten en edes ajatellut muuta vaihtoehtoa, kuin että tökkäsin vain liikaa poppaa monitoreihin ja niiden sisäinen jakari ei siitä tykännyt.
Tämä ei välttämättä vielä ole kyseisten pöniköiden romutustuomio, koska epäilen, että näiden valmistajavelholta voisi löytyä tarvittavat varaosat. Tulipahan myös näidenkin rajat samalla selville 🙂
Jatkettiin siis niin, että jätkät kuulivat vain rumpumöykän ja oman soittimen osuuden saivat vetää ”mielikuvaharjoittelulla”, meneehän se niinkin 😀
19.11 Duo Kuokkanen & Järvenpää @ Toppila Klubi, Oulu
Lauantaina sitten keikalle Toppila Klubille. Paikassa on mukava puoli se, että sieltä löytyy pienemmille keikoille kaikki tarvittava. Ei edes omaa pädiä tarvi ottaa mukaan. Ohjelmana oli poikien 166 -vuotis synttäribileet (ikä + kaveruus + yhdessä soitto). Lauteilla piipahti duon lisäksi muutamia vierailevia artisteja, mutta kaikki kun meni ilman ongelmia, niin ei isosti ole kerrottavaa 🙂
25.11 Pilvilä Band @ Petrelli, Oulu
Tämä orkka istuu kyllä näin pikkujouluaikaan täydellisesti kansaa viihdyttämään. Kipaleiden repertuaari on kyllä jäätävän laaja. Keikka kahlattiin läpi ilman ongelmia, joten ei isosti tarinoita kerrottavana.
Kuvaa en itse keikalta saanut otettua, kun oli ihan työ selviytyä pädin kanssa ilman suurempia juomaroiskeita niskassa. Mökki oli siis tupaten täynnä ja kun miksaaja pyörii myös jossain yleisön seassa, niin voi sanoa, että siellä kyllä tuntee olevansa kuin keila, jota muutama sata palloa yrittää kaataa yhtäaikaa. On myös melko erikoinen tunne, kun päätät aavistuksen puottaa laulun delayta ja juuri samaan aikaan kun sormi koskettaa liukua, joku henkilö-oletettava tunnistaa soivan kipaleen ja päättää rynnätä tanssilattialle suurella kiireellä, tönäisten samalla kyynärpäätäni takaapäin… Arvatkaapa millaisen liikkeen se liuku tekee juuri silloin? 😀 Noh, menis homma liian helpoksi jos ei olisi tuollaisia ”fyysisiä” haasteita mukana 🙂 Kiitokset myös Makelle, kun olit apukätenä kasailemassa ja purkamassa romppeita.
